FacebookTwitterGoogle Bookmarks
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic

Paimensana

Seurakunta on Kristuksen ruumis. Tämä Raamatun määritelmä tuo eteemme monenlaisia ajatuksia siitä uskonelämämme yhteyden paikasta, jossa toivon mukaan jokainen kristitty kiinteästi elää. Eihän Raamattu tunne yksin ja irrallaan elävää kristittyä. Yhteyden tulee olla konkreettista ja käytännöllistä, ja vain silloin se mahdollistaa myös kasvun Jumalan ihmisenä. Raamatullinen seurakunta on paikallinen, järjestäytynyt ja hengellistä elämää elävä yhteisö, johon liitytään, kuulutaan ja jossa eletään yhdessä muiden uskovien kanssa. Voisi perustella monellakin tavalla, miksi tämä on niin tärkeää, mutta jätetään ne perustelut seurakunnassa tapahtuvan opetuksen aiheiksi.

 

Paavali ja apostolit osoittivat kirjeensä paikallisille seurakunnille. Siellä kirjeitä lukivat seurakuntien viroissa toimivat paimenet kaikkien kuullen. Siellä he mursivat leipää ja rukoilivat ja etsivät Herraa yhdessä. On aivan huikea siunaus siinä, että inhimillisesti toisilleen vieraat ihmiset yllättäen alkavatkin tuntea ihmeellistä yhteenkuuluvuutta ja perherakkautta toisiansa kohtaan…

 

Tätä ihmettä ei voi selittää millään muulla, kuin sillä, että on yhteinen Isä taivaassa ja sovittaja Jeesus Kristus – ja Pyhä Henki. Tällaista perheyhteyttä ja sitoutumista ei tapahdu maailmassa. Kaikki pysyvät omissa ryhmissään. Yhteys = Jumalan ihme. Juuri tämän ihmeen näkeminen ja kokeminen oli yksi vahva todistus Jumalan voimasta minulle henkilökohtaisesti. Minä, yksin olemiseen taipuvainen jurrikka huomasin yht´äkkiä, että nämä uskonystävät olivatkin minulle tosi tärkeitä ja rakkaita veljiä ja sisaria. Kaikessa erilaisuudessaan joskus hyvinkin ärsyttäviä ja juuri siksi niin arvokkaita kuitenkin… - Niin, Kristuksen ruumis.

Me siis edustamme Häntä täällä maailmassa, olemme Hänen kätensä ja jalkansa. Siksi toivon, että jokaisen kristityn elämässä seurakunta saisi sille kuuluvan arvonsa.

Juha Juola

 

Onko ketään kotona? Olenko läsnä tai saapuvilla? Näitä kysymyksiä olen pohtinut viime aikoina monta kertaa. Henri J. M. Nouwen toteaa eräässä kirjassaan hengellisestä hyveestä, vieraanvaraisuudesta: "Voidakseen ottaa vastaan vieraita on itse oltava kotona. Ollakseen läsnä toiselle on oltava läsnä itselleen."

 

Nykyään olemme yhä enemmän tottumassa "etäläheisyyteen". Nettiyhteydet korvaavat todellisen läsnäolon. Yhä useammin meille puhuu poissaoleva, tavoittelemamme henkilö (ihmisen äänellä), ettei juuri nyt ole tavoitettavissa. Hän puhuu toista puhelua, mutta olemme kyllä jonossa odottamassa vuoroamme. Yhä useammin meille juttelee autossa navigaattori (ihmisen äänellä) ja kertoo, että pitäisi mennä seuraavasta kiertoliittymästä toista erkanemiskaistaa suoraan eteenpäin. Meille puhelee siis tunnoton tallenne ihmisen äänellä. Mutta emme voi esittää kysymyksiä tai odottaa vastauksia.

 

Mitäpä jos Jumalakaan ei vaivautuisi olemaan läsnä elämässämme tai seurakunnan keskellä? Kun rukoilisimme, että kosketa Jeesus, vastauksena olisikin vain hymiö viestimessä tai pieni sana: Tykkää! Ja harhateille joutuessamme, kipujemme keskellä ääni hokisi: "Käänny takaisin, mikäli mahdollista...".

 

Onneksi Jumala ymmärtää läsnäolon ja yhteyden merkityksen, kun on sen tarpeen meihin istuttanutkin. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen kosketuksen. Käden, joka laskeutuu olkapäälle. Katseen, joka näkee ja kohtaa. Sanat, jotka ottavat osaa ja lohduttavat. Toisen kaltaisemme persoonan, joka hengittää samaa ilmaa ja jakaa tilan kanssani. - Tunnen hänet lähelläni...

 

Ymmärrän kyllä, että nykyajan tiedonsiirtosysteemit ovat helpottamassa elämäämme ja säästämässä aikaamme, mutta sitä en ymmärrä, että olemme silti aina vain kiireisempiä. Uskon, että juuri läsnäolon ja kohtaamisen tarpeessa on tänä päivänä seurakunnan mahdollisuus. Jos huolien ja kiireiden painama yksinäinen ihminen saisi kokea, että seurakunnan keskellä on ihmisiä, jotka ovat kotona ja läsnä ihan heitä varten, ja mikä vielä enemmän, läsnä on myös itse Jumala, uskon että vieraita riittäisi...

 

Älkäämme laiminlyökö läsnäolon merkitystä. Tullaan yhteyteen, kuunnellaan saarnoja ihan "livenä" ja harrastetaan läsnäoloa toistemme kanssa. Juuri tähän laskeutuu Jumalan pyhyys ja siunaus (Ps. 133:3). Ollaan kotona ja vieraanvaraisia vieraillemme. Tätä varten suunnittelemme tänä syksynä mm. yhteyden iltoja.

Siunaten Juha Juola

 

 

 

 

 
 
 
 

Osoitteemme

Keskikatu 21        
95400 Tornio

 

puh. 0400-924840 

 

tornion.helluntaiseurakunta (at) pp.inet.fi


 

 

 

 

Käyttäjiä sivustolla

Paikalla 22 vierasta ja ei kirjautuneita