FacebookTwitterGoogle Bookmarks
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic
  • pic

Paimensana

 

Luin hiljattain eräästä kirjasta, kuinka ihmisiä oli pyydetty määrittelemään kaikkein lohdullisimmalta kuulostava lause. Lause, jonka he kaikkein mieluimmin haluaisivat kuulla. Lauseiden kolmen kärki oli seuraava:

1.       Minä rakastan sinua.

2.       Minä annan sinulle anteeksi.

3.       Ruoka on valmista.

 

Jollain tavoin nämä lauseet tuovat meidät elämän peruskysymyksien äärelle. Kukapa ei kaipaisi rakkautta osakseen, sitä että joku tykkää, välittää, arvostaa, kaipaa, odottaa, haluaa olla kanssani. Kukapa ei kaipaisi saada anteeksi, sillä monissa kohdin me teemme virheitä ja rikomme toisiamme vastaan. Ja kukapa ei kaipaisi kunnon ateriaa, joka on valmistettu juuri minua varten.

 

Mietin suhdettani Jumalaan. Hän on osoittanut minua kohtaan mitä suurinta rakkautta antamalla ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan edestäni ja kutsumulla minut armon ja anteeksiantamisen valtakuntaansa. Sen lisäksi Hän on kattanut minulle runsaan pöydän hengellistä hyvää ja siunauksia ajallisista koetuksista huolimatta. Vaikka ajalliset usein ahdistavat vihollisen lailla, Hän on valmistanut pöydän ”vihollistenkin” silmien eteen (Ps. 23).

 

Mietin myös seurakuntaa. Seurakunnassa meitä kutsutaan olemaan Taivaallisen Isämme kaltaisia ja kuulemaan ihmisyyden syviä kaipauksia toisissamme. Lohduttamaan toisiamme. Meidän tulisi osoittaa rakkautta, nähdä, puhua, kuulla ja jakaa elämäämme läsnäolevien kanssa. Meidän tulisi armahtaa ja antaa anteeksi, sillä keskeneräisyys ei ole syntiä, vaikka keskeneräisyydestä johtuvat tekemiset voivat ollakin. Meidän tulee myös aterioida yhdessä, kattaa pöytämme ja kutsua toisiamme kuin maalaistalon emäntä muinoin: Syömään!

 

Miten hämmentävän vahva viesti on esimerkiksi ehtoollisessa: aterioidaan yhdessä Herran pöydän äärellä. Älkäämme laiminlyökö seurakunnan neljää peruselementtiä: opetus, rukous, yhteys, ehtoollinen. Herran pöydässä myös jokaisella on jotakin annettavaa ja aina oppii enemmän hyvän aterian ja tarjoilun taitoja osallistumalla yhteisiin hetkiin.

Ne parhaat lauseet arkikielellä siis ovat:

-          Tykkään sinusta.

-          Saat anteeksi.

-          Tule syömään kanssani.

Sanotaan hyviä sanoja, tehdään hyviä tekoja…

Juha Juola

 

Onko ketään kotona? Olenko läsnä tai saapuvilla? Näitä kysymyksiä olen pohtinut viime aikoina monta kertaa. Henri J. M. Nouwen toteaa eräässä kirjassaan hengellisestä hyveestä, vieraanvaraisuudesta: "Voidakseen ottaa vastaan vieraita on itse oltava kotona. Ollakseen läsnä toiselle on oltava läsnä itselleen."

 

Nykyään olemme yhä enemmän tottumassa "etäläheisyyteen". Nettiyhteydet korvaavat todellisen läsnäolon. Yhä useammin meille puhuu poissaoleva, tavoittelemamme henkilö (ihmisen äänellä), ettei juuri nyt ole tavoitettavissa. Hän puhuu toista puhelua, mutta olemme kyllä jonossa odottamassa vuoroamme. Yhä useammin meille juttelee autossa navigaattori (ihmisen äänellä) ja kertoo, että pitäisi mennä seuraavasta kiertoliittymästä toista erkanemiskaistaa suoraan eteenpäin. Meille puhelee siis tunnoton tallenne ihmisen äänellä. Mutta emme voi esittää kysymyksiä tai odottaa vastauksia.

 

Mitäpä jos Jumalakaan ei vaivautuisi olemaan läsnä elämässämme tai seurakunnan keskellä? Kun rukoilisimme, että kosketa Jeesus, vastauksena olisikin vain hymiö viestimessä tai pieni sana: Tykkää! Ja harhateille joutuessamme, kipujemme keskellä ääni hokisi: "Käänny takaisin, mikäli mahdollista...".

 

Onneksi Jumala ymmärtää läsnäolon ja yhteyden merkityksen, kun on sen tarpeen meihin istuttanutkin. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen kosketuksen. Käden, joka laskeutuu olkapäälle. Katseen, joka näkee ja kohtaa. Sanat, jotka ottavat osaa ja lohduttavat. Toisen kaltaisemme persoonan, joka hengittää samaa ilmaa ja jakaa tilan kanssani. - Tunnen hänet lähelläni...

 

Ymmärrän kyllä, että nykyajan tiedonsiirtosysteemit ovat helpottamassa elämäämme ja säästämässä aikaamme, mutta sitä en ymmärrä, että olemme silti aina vain kiireisempiä. Uskon, että juuri läsnäolon ja kohtaamisen tarpeessa on tänä päivänä seurakunnan mahdollisuus. Jos huolien ja kiireiden painama yksinäinen ihminen saisi kokea, että seurakunnan keskellä on ihmisiä, jotka ovat kotona ja läsnä ihan heitä varten, ja mikä vielä enemmän, läsnä on myös itse Jumala, uskon että vieraita riittäisi...

 

Älkäämme laiminlyökö läsnäolon merkitystä. Tullaan yhteyteen, kuunnellaan saarnoja ihan "livenä" ja harrastetaan läsnäoloa toistemme kanssa. Juuri tähän laskeutuu Jumalan pyhyys ja siunaus (Ps. 133:3). Ollaan kotona ja vieraanvaraisia vieraillemme. Tätä varten suunnittelemme tänä syksynä mm. yhteyden iltoja.

Siunaten Juha Juola

 

 

 

 

 
 
 
 

Osoitteemme

Keskikatu 21        
95400 Tornio

 

puh. 0400-924840 

 

tornion.helluntaiseurakunta (at) pp.inet.fi


 

 

 

 

Käyttäjiä sivustolla

Paikalla 24 vierasta ja 1 kirjautunut