Tulosta 

Seurakunta on Kristuksen ruumis. Tämä Raamatun määritelmä tuo eteemme monenlaisia ajatuksia siitä uskonelämämme yhteyden paikasta, jossa toivon mukaan jokainen kristitty kiinteästi elää. Eihän Raamattu tunne yksin ja irrallaan elävää kristittyä. Yhteyden tulee olla konkreettista ja käytännöllistä, ja vain silloin se mahdollistaa myös kasvun Jumalan ihmisenä. Raamatullinen seurakunta on paikallinen, järjestäytynyt ja hengellistä elämää elävä yhteisö, johon liitytään, kuulutaan ja jossa eletään yhdessä muiden uskovien kanssa. Voisi perustella monellakin tavalla, miksi tämä on niin tärkeää, mutta jätetään ne perustelut seurakunnassa tapahtuvan opetuksen aiheiksi.

 

Paavali ja apostolit osoittivat kirjeensä paikallisille seurakunnille. Siellä kirjeitä lukivat seurakuntien viroissa toimivat paimenet kaikkien kuullen. Siellä he mursivat leipää ja rukoilivat ja etsivät Herraa yhdessä. On aivan huikea siunaus siinä, että inhimillisesti toisilleen vieraat ihmiset yllättäen alkavatkin tuntea ihmeellistä yhteenkuuluvuutta ja perherakkautta toisiansa kohtaan…

 

Tätä ihmettä ei voi selittää millään muulla, kuin sillä, että on yhteinen Isä taivaassa ja sovittaja Jeesus Kristus – ja Pyhä Henki. Tällaista perheyhteyttä ja sitoutumista ei tapahdu maailmassa. Kaikki pysyvät omissa ryhmissään. Yhteys = Jumalan ihme. Juuri tämän ihmeen näkeminen ja kokeminen oli yksi vahva todistus Jumalan voimasta minulle henkilökohtaisesti. Minä, yksin olemiseen taipuvainen jurrikka huomasin yht´äkkiä, että nämä uskonystävät olivatkin minulle tosi tärkeitä ja rakkaita veljiä ja sisaria. Kaikessa erilaisuudessaan joskus hyvinkin ärsyttäviä ja juuri siksi niin arvokkaita kuitenkin… - Niin, Kristuksen ruumis.

Me siis edustamme Häntä täällä maailmassa, olemme Hänen kätensä ja jalkansa. Siksi toivon, että jokaisen kristityn elämässä seurakunta saisi sille kuuluvan arvonsa.

Juha Juola